Pidän sylissäni pientä alle kolmekiloista nyyttiä. Hän itkee sylissäni. Juuri hetki sitten hän oli tyytyväisenä äitinsä sylissä. Kovan itkun alettua äiti halusi minun ottavan vauvan syliin. Seurasin vauvan hengitystä, lihassäpsähtelyjä ja ihon väriä. Pohdin, onko vauvan yliojentunut asento päihteiden vieroitusoireista johtuvaa oirehdintaa. On selvää, että pieni ei voi hyvin. Yritän helpottaa pienokaisen vointia. Yritän helpottaa myös äidin huolta vauvasta ja hänen omasta selviytymisestään. Yritän valaa toivoa, että kaikki järjestyy, kun he pääsevät paikkaan, jossa heitä osataan auttaa ja tukea.
Raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten sekä heidän puolisoidensa päihdeseulontaa tulisi kehittää ja tehostaa. Raskaana olevan hoitoon pääsy ei ole edelleenkään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä pysyvä osa eikä hoito ole tasalaatuista. Hoitoonohjaus ja hoitopolut eroavat toisistaan sen mukaan, missä asiakas asuu. Raskaana olevien päihteitä käyttävien äitien raskauden aikaisen seurannan ja hoidon sekä raskauden jälkeisen päihdehoidon ja kuntoutuksen tiedetään kuitenkin olevan vaikuttavaa työtä. (Arponen 2019: 12–13.)
”Äitiysneuvolakäynnit vähentyneet – Suomeen tarvitaan vauvatakuu”.
Näin vetoaa Helsingin ensikodin toiminnan johtaja ja entinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila Helsingin ensikodin tiedotteessa. Päättäjien ja viranomaisten on herättävä ymmärtämään tuhansien, että tuhansien vauvojen hyvinvointi ja terveys on vaarassa korona-ajasta johtuen. Neuvolakäyntien määrä on vähentynyt, ja mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä ei tavoiteta. (Helsingin ensikoti tiedote 2020.)
Äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen saatavuus heikkeni keväällä 2020. Koronaepidemiaan varautuminen johti neuvolapalveluissa henkilöstösiirtoihin ja kiireettömien palvelujen supistamiseen riippumatta alueen koronatilanteesta (Hietanen-Peltola ym. 2020). Neuvolapalveluita heikennettiin ja määräaikaisia terveystarkastuksia vähennettiin samaan aikaan, kun lapset ja perheet olisivat tarvinneet enemmän tukea. Laajoista terveystarkastuksista jäi keväällä toteutumatta yli 60 prosenttia, myös muita määräaikaisia terveystarkastuksia ja perhevalmennusta sekä kotikäyntejä järjestettiin aiempaa vähemmän. (Kestilä ym. 2020.)
Kurttilan mukaan Suomeen olisi saatava vauvatakuu, jossa valtio sitoutuisi raskaana olevien nopeaan hoitoon pääsyyn. Raskaana olevien päihde- ja mielenterveyden ongelmista kärsivien hoito on osoittanut, että auttaminen raskausaikana on vaikuttavaa. Raskauden aikainen päihdyttävien aineiden käyttö vahingoittaa sikiön terveyttä ja kehitystä. Pahimmassa tapauksessa lapsi saa elinikäiset vammat. Suomessa äitiensä alkoholin käytölle altistuu arvioiden mukaan 3000 sikiötä. Vuosittain 80 lasta kärsii vieroitusoireista, jotka ovat syntyneet äidin raskaudenaikaisen huumeiden käytön seurauksena. (Salmela 2015:1–2.)
Vauvalla ei ole ehdotonta oikeutta syntyä
Päihde- ja mielenterveyslakia tulisi uudistaa niin, että se antaisi turvan myös kohdussa kasvavalle elämälle. Nykyisessä laissa ei turvata syntymättömän lapsen terveyttä. Päihteitä käyttävää äitiä ei voida velvoittaa tahdosta riippumattomaan päihdehoitoon, vaikka syntymättömän lapsen mahdollisuus terveeseen kehitykseen ja elämään vaarantuu päihteiden käytön jatkuessa raskausaikana. Vasta syntymän jälkeen lapsi saa itselleen täysimääräisen perusoikeussuojan. (Salmela 2015:11-13.)
Syntyvän lapsen tulevaisuus voi muodostua erilaiseksi, jos päihteitä käyttävä äiti hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Iso merkitys on myös sillä, kuinka pian hoitoon hakeudutaan. Tosiasia on, ettei resursseja ole tarjolla tasapuolisesti. Päihteitä käyttävät raskaana olevat naiset halutaankin saada entistä paremmin tuen piiriin (Arponen 2019:13-14).
Lisäksi halutaan luoda alueellisia erityispalvelukokonaisuuksia. Kokonaisuudessa otettaisiin huomioon päihteitä käyttävän naisen raskaudenaikainen seuranta ja hoito, sikiön seuranta sekä synnytyksen jälkeinen äidin ja lapsen sekä tarvittaessa lapsen toisen vanhemman seuranta, hoito ja kuntoutus. Kokonaisuuden on oltava pysyvä osa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. (Arponen 2019:37-39.)
Seison ensikodin ulko-ovella jo hieman painavampi pienokainen sylissäni. Hänen äitinsä pakkailee viimeisiä tavaroitaan vauvansa vaunuihin.
Äidin olemus on jo itsevarmempi ja huolirypyt kasvoilta ovat selvästi vähentyneet. Hän ottaa lapsensa sylistäni ja suukottaa häntä otsalle. Minulle hän sanoo kiitoksen ja hymyilee laittaessaan lapsen vaunuihin.
Kävellessä poispäin hän vilkuttaa. Vilkutan hänelle takaisin ja toivotan onnea. Olen iloinen siitä, että he saivat päihdekuntoutusta jo raskauden aikana, ja ovat nyt kotiutumassa yhdessä omaan kotiinsa.
Kuulen sisältä vauvan itkua ja tiedän, että minua tarvitaan siellä.
Kirjoittaja
Krista Gleisner, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija
Lähteet
Arponen, Sari 2019, Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palvelut vuonna 2018. Työpaperi 31/2019. > Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palvelut vuonna 2018 (julkari.fi)> Luettu 8.12.2020.
STT info 2020. ”Äitiysneuvolakäynnit vähentyneet – Suomeen tarvitaan vauvatakuu”. Helsingin ensikoti ry (sttinfo.fi) Luettu 6.12.2020.
Salmela, Maria 2015. Sikiökö lainsuojaton? Raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen tahdosta riippumattoman hoidon oikeudelliset edellytykset ja syntyvän lapsen oikeudellinen asema. Pro gradu -tutkielma. Julkisoikeus. Tampereen yliopisto. Johtamiskorkeakoulu.
Ei kommentteja